Taivaan hallinta on aina kiehtonut erilaisia vallanpitäjiä. Jos ja kun taivas ei kuitenkaan alistu pienen ihmisen hallittavaksi, on käytännöllisestä ilmaherruuden tavoittelusta tullut riittävä ja kohtuullinen pyrkimys. Ilmaherruuden sanotaan ratkoneen ihmisten välisiä kahakoitakin, osittain siitä syytä, että se tarjoaa korkean kynnyksen uusille tulokkaille mutta myös paljon suojaa ja mistelinoksia korvan taa. Taivaalta pystyy kykenevät viskelemään kiviä toisten nurkkiin, ilman että ihmissilmällä voi suoraan havaita kuka niitä heittelee ja mistä suunnasta. Taivaan hallinta on siis tärkeä taito – ainakin siinä määrin että hallinta on ilmeistä. Aluepoliittisen valtarakenteen ylläpitäjän tulee siis pyrkiä kaikin voimin nostamaan itsensä alueen ylä- ja ulkopuolelle, määrittelemään tuon alue, sen suhteet ulkomaailmaan, rajamuodollisuudet ja sisäiset kuviot. Geografinen tietojärjestelmä tuo modernille kyberkaliffille tarvittavan valtaistuimen, kulissit ja pelotteet kuin leijonapatsaat seisomassa etupihalla.

Google Maps sai tiettävästi alkunsa jo reilusti ennen sen julkaisua suurelle yleisölle vuonna 2005. Heti samana vuonna, ehkä sattumalta, huimasta lintuperspektiivistä katsoen kuukin tuli valloitettua uudestaan. Kuun valloittamisella onkin aivan erityislaatuinen roolinsa asioiden kartoittamisessa ja taivaan herruuden osoittamisessa. Se, joka pystyy piirtämään uskottavan kartan kuusta, soveltamaan realistisia ja rationaalisia termistöjä ulkoavaruuteen eittämättä saa ehkä osakseen aimo annoksen lisääntyvää mandaattia. Siinä missä päivittäiset säätiedotteet ilmensivät tätä rauhoittavaa vaikutusta, kun ihmiset huoletta voivat asettua ja alistua päivittäisiin rutiineihinsa, kun kartan ja maaston yläpuolella, usein visuaalisestikin, mutta vähintäänkin termistöjen osalta käyskentelevä suvereeni antaa päiväkatsauksen siihen mitä on odotettavissa ja mitä tapahtuu missäkin. Sinitaustalla meteorologi oli usein sijoitettu jumalalliseen asemaan, katselemaan karttaa tai palloa taivaalta ja korkeuksista, selittämään kauhistuneille ihmisille miten asiat ovat ja ennustamaan tulevaa kuin myyttiset jumalat aikoinaan. Tällainen spektaakkeli tarjoaa tietysti omanlaatuista rauhoittavaa vaikutusta.

Interaktiivisen aikakaudella, kun tietoverkot levittäytyvät ympäri maailman ja valtapolitiikka sekä istuimet tärisevät vuoro vuorollaan, globaalin kartan esittäminen sekä meidän maailmastamme että ulkoavaruuden kylmästä ja epäsuotuisasta kivikkoisesta maastosta lujittaa uskoa ja alistumista tällaisen kovin kyvykkään hallitsijan alaisuuteen. Siinä nousee uusi kyberkaliffi, joka osaa kartat, mittaa tuumat suoraksi ja laskee etäisyydet oikein – jossei oikein niin ainakin vallitsevan tulkinnan mukaisesti. Kartta on peloite, mutta kartta mahdollistaa myös kaupankäynnin. Kartta on kuin Foucaultilainen vartiotorni vankilan keskellä.