Tietojenkäsittely on houkutteleva kyvykkyys, eikä suotta, onhan tiedolla valtaa ylläpitävä ja vahvistava funktio. Samoin on karttojen ja paikkatiedon kohtalo päätyä despoottien ja fasististen hallintojenkin käsikassaraksi. Paikkatiedon automaattinen prosessointi antaa hyökkääjälle ja vallanpitäjälle yhtä lailla etulyöntiaseman. Siksi tiedustelu ja tietäminen globaalissakin tietoverkossa on niin tärkeä elinehto. Maantiedolla, kartoilla ja kuvastoilla on kuitenkin tietty voimakas sidos paikallisuuteen. Kartta vaatii kylkeensä tulkintaa ja kiintopisteitä, muuten sen sisältämä tieto saattaa menettää merkityksensä. Samoin käy paikkadatan kanssa. Ilman riittävää relevanssia digitalisoitukin paikkadata jää vain historialliseksi ilmiöksi.

Paikkadatan ja sitä käsittelevien tietojärjestelmien rooli ja merkitys asuukin nimenomaan niiden roolissa vallankäytölle. Karttaan ja paikkatietoon liittyvät merkitykset vaativat niihin sitoutumista, ja ne esittävät usein huomaamatta imperialistisia vaatimuksia, jotta niiden tulkintavoima säilyy. Tällaiset vaatimukset näyttäytyvät usein käytännöllisyyden argumenttien kautta, peittäen alleen niiden voimakkaat tiettyjä preferenssejä suosivat ja juurruttavat piirteet. Reaaliaikaisessa karttatiedossa, paikantamisessa ja seurannassa, tällaiset imperialistiset (huom! globaalit) vaatimukset ulottuvat ei vain merkityksiin karttakontekstissa vaan myös kohteiden identiteettiin sellaisenaan. Tyypillinen vaatimus voi olla pysyvyys, ennakoitavuus ja erilaiset raportointivelvollisuudet. Yksilöllisyys identiteettiä koskevana vaatimuksena on toisaalta yhtä luja, vaatimaton, mutta vaikutusvaltainen erityisesti globaalissa kontekstissa.

Erityisesti kartta ja paikkatieto, johon liittyy käyttäytyminen, sen seuranta ja ääritapauksissa jopa tulevaan suuntautuvat ennustaminen, korostaa, lujittaa ja juurruttaa identiteetti-imperialismia. Digitaalisessa ja globaalissa geografiassa, kybertilan globaalissa kartoittamisessa erityisenä vaarana on, että sama tulkinta kompassista ja nyt siis jopa ihmisen toiminnasta, ajatuksista ja tulevaisuudesta taantuu kapeaksi ja unipolaariseksi malliksi – kompassiksi.

Kaikenlaiset globaalit yksinapaiset järjestelmät omivat saman haavoittuvuuden, mutta erityisesti nykyisen globaalin kybertilan ja markkina-alueen suomat tekniset mahdollisuudet yhdessä läpitunkevan epäpoliittisen käytännönläheisyyden kanssa avaavat tien globaalille tulkintafasismille. Tässä geografisilla tietojärjestelmillä on kriittinen rooli. Naiivi poliittisuuden ohittaminen sekä ilmaisemattomat imperialistiset elementit vain palvelevat tämän yksinapaisen tulkintakontekstin leviämistä ja juurtumista, kuitenkin siten ettei kukaan oikein kehtaa ääneen ajatella että tällainen globaali koherenssi voisi edes toteutua.

Geografisen tietojärjestelmän auktoriteetille ja mandaatille tulee siis ennemmin tai myöhemmin syntymään rajat ja konteksti, jotka varmistavat sen, ettei yksittäinen näkemys, järjestelmä tai ennuste koskaan kykene nousemaan omnipotentiksi ja ominpresentiksi kaavuksi kätkemään alleen elämään, olioihin ja tulevaisuuteen oleellisesti liittyvän satunnaisuuden, kaoottisuuden ja epäjohdonmukaisuuden. Sellainen vaara on olemassa.