Globaalit tietoverkot ja kartografia

Aluepolitiikka on aina kiehtonut ihmistä ja määrittänyt valtarakenteiden rajat ja identiteetit. Karttojen piirtäminen on ollut vallanpitäjien monopoli ja oikeus, vaikkei karttojen kautta saatu kuva todellisuudesta aina kovin “todellinen” ollutkaan. Kartta on tulkinta sekin vain, näkökulma todellisuuteen. Maailmantalouden ja markkinapaikkojen digitalisoitumisen myötä maantiede ja siitä johdettujen tietorakenteiden käsittely nousi tietysti omaan arvoonsa arvaamattomaan. Vallanpito globaalissa kybertilassa muuntui myös aluepolitiikasta ja rajavalvonnasta enemmänkin sen suuntaan kuka pitää hallussaan monopolia geografisen tiedon käsittelyyn ja varastointiin.

Globaalin karttojen piirtämisen vapautuminen ja “paikkadatan” käsittelyn edullisuus sekä avoimuus sai myös monet vanhat kansallisvaltiot varpailleen. Olihan vanha ja vakaa konsepti alueellisesta vallanpidosta juurtunut syvälle vallan kamareihin, mutta myös ihmisten mieliin ja käytöntöihin. Maailmansotien hullujen vuosien jälkeen, kun vallanpidon erilaiset pyrkyrit pääsivät toteuttamaan itseään globaaleissa mittapuissa rauhoittui vasta kun kansallisvaltiorakennelma sai yhteisen hyväksynnän tasapainottavana peruskivenä. Globaali kybertila kuitenkin nauraa maantieteelle ja sen sijaan pistää globaalin kaikkivoipaisen näkemisen, presenssin ja kokemisen koko maailman oikeudeksi, mutta myös velvollisuudeksi.

Karttojen määrittäminen ja hallinnointi, joka ennen oli julkisen vallan monopolia onkin vapautunut markkinoiden globalisoitumisen myötä yksityisten aloitteiden ja “valloituspyrkimysten” temmellyskentäksi. Jokainen pienikin ja aiemmin merkityksetön taho tai vallanpitäjä julistaa olevansa koko maailman hallitsija, piirtää karttansa maailmalle ja määrittelee missä jakolinjat menee. Sen kummemmin arkailematta, nämä yksityisjulkiset tahot määrittelevät valtapolitiikkaa omasta suunnastaan kuin yhtenä totuutena, hyväksikäyttäen ihmisten luottamusta menneen maailma tiedonpolitiikkaan. Epäröimättä samat tahot määrittelevät myös universumin karttoja, piirtävät itsensä ulkoa näkeviä skenaarioita tästä hetkestä, mutta myös suunnistavat vakain ottein lausumaan ennustuksia tulevaisuudesta.

Globaalit tietoverkot haastavat vanhan territoriaalisen kansallisvaltion perustuksia myöden, mutta mitä ne antavat tilalle? Karttojen piirtämisen näennäinen vapautuminen kaikille suoduksi oikeudeksi jää ehkä vain illuusion tasolle. Vapaus vai kahlitsee luomalla epäterritoriaaliseen kybertilaan maantieteen sijasta rooleja ja alistussuhteita. Sosiaaliset rajat ja rituaalit – joita kukaan ei oikein kehtaa kartaksi piirtää – raivaavat asemaansa maailmanpolitiikkaan kun tilaton kybertila pistää kaikki kaikkia vastaan. Siinä pelissä totaalisen ja globaalin dominanssin tavoittelijat saavat vain kauhistuneilta kuuntelijoilta vaimeaa kätten taputtelua.